Onnistumisia seuraa epäonni, se on ku aikapommi

Moikka taas! Tällä viikolla ei oikeestaan oo kummempia tapahtunut. Tiistaina meillä oli fyken koe ja musta tuntu et se tais mennä penkin alle...Mutta ei mennykkään. Huomasin äsken wilmassa, kun kävin, et oon saanu jo sen numeron; 8½!  Aattelin et se menee ihan penkin alle, ku en oikeen osannu puoliakaan siitä, mut näköjään osasin.
  Eilen oli ihan helppo päivä. Ekat kaks tuntia kuvista. Me tuunailtiin sellasia kuviksen vihkoja. Sit oli musiikkia. Lauleltiin kaikkee. Tai oikeestaan mentiin silleen aakkosjärjestyksessä, et ku oli oma vuoro, ni piti etunimen ekalla kirjaimella alkava laulu, joka oli laulukirjassa. Mun yli näköjään, koska mult ei ees kysytty :D No eipä se hattaa, koska siin kirjas ei ollu yhtää I:llä alkavaa laulua, ota oisin tienny.
  Sit oli päivän ainutta lukuainetta, enkkua ja sit liikkaa ja suunnistusta.

Tiistaina mulla oli ratsastus. Mein Digillä. Ja itseasiassa meni ilman satulaa. Ekaks vähän jännitti, koska en muistaakseni ollu menny Digillä ilman satulaa millonkaan. Sillä oli kyllä ihanan levee selkä, jossa oli helppo istua ja tosi pehmeet askeleet. Ne tuntu palon pehmeemmiltä, kun satulalla mennessä. Tehtiin kaikenlaisa taivutuksia yms. Mm. loivaa kiemurauraa, avotaivutusta jne. ja sit kans laukattiin. Ja lopussa mentiin sit ravia keventäen. Pikkusen reidet ja lonkat nyt kipeet.. Tai ei reidet niinkään, mutta kyllä se keventäminen tuntui!
  Digillä oli kyllä niin kivat askeleet ja selässä oli helppo pysyä!

 Tänään oonkin ollu kotona, ku aamulla särki päähän niin pirusti ja oli uutenkin heikko olo.. Varmaan kyl meen huomenna kouluun ja sit kun on se hammaslääkäri..